lauantai 14. maaliskuuta 2009

Day 18 Sadepäivä


Viikonloppua vietetään taas Mpigissä, ehkä ensi viikonloppuna lähetään jonneki muualle. Mua houkuttelee jo rafting Niilin alkupäässä Jinjassa. Mut jotku on sitä mieltä et kannattais jättää loppureissuun, jos siellä vaikka sattuu jotain ikävää niin ei tarvi rampana olla koko 2 ja ½ kuukautta. No, katsotaan nyt. Tänään satoi vettä, istuskeltiin tossa meidän pikku terassilla ja kuunneltiin sadetta. Sadekautena vettähän tulee sillei et koko kylä lainehtii, mut kevätsateet ei oo vielä kunnolla alkanu. Oli kyl niin ihanaa ku satoi, kun nyt on muutama päivä ollu tosi kuuma. Mut heti ku aurinko alkoi taas paistaan niin helle palasi. Ei saa valittaa, siellä Suomessa kuulemma sataa räntää:)

Vierailtiin tänään läheisessä orpokodissa ja koulussa, jossa nuorimmat orvot käy. Voi vitsi, oisin voinu heti viedä sieltä pari lasta mukanani, ne oli niin ihania. Meidät toivotettiin tervetulleeksi laulaen ja tanssien, mulla on sieltä koululta videota, pitää sit näyttää ku oon Suomessa. Mut siellä orpokodissa oli kyl hyvät oltavat, oli tosi kiva nähä et työntekijät selkeästi välitti lapsista, ne oli niinku lasten setiä ja tätejä. Sit lapset oli innoissaan ku vietiin sinne jalkapallo ja ne villiinty saippuakuplista. Tää oli kanadalaisten tukema orpokoti, siks niillä oli rahoitus ihan kunnossa. Kanadalaisilla tuntuu olevan monta projektia täällä Ugandassa. Yks kanadalainen lääkisopiskelija opettaa muuten paikallisessa lukiossa luonnontieteitä, se lähti vaan ilman mitään organisaatiota takana. Just ehdin ite miettiä miten vaikeeta täällä olis yksin. En kyllä lähtiskään enää tän perusteella yksin, ehkä tän kokemuksen jälkeen pystyis, mut kulttuurishokki on ollu niin valtava, en ois voinu kuvitella mitään tällasta. Otin sieltä peruskoululta paljon kuvia äitille, saat sitte näytellä vaikka oppilaille minkälaista samanikäisillä koululaisilla on täällä. Koitan laittaa tänneki kuvia viimeistään sit Kampalasta, siellä pitäis olla sit paremmat yhteydet.

Täällä on keksitty ihan hyvä ratkaisu lääkäripulaan, kun suurin osa lääkäreistä lähtee koulujen jälkeen muualle töihin. Ugandassa on koulu ”pikkulääkäreille”, ne on medical officereja, ja tekee aikalailla samoja hommia kun lääkäritki, mut ei vaan mitään isoja leikkauksia. Siitä ne sit kouluttautuu lääkäriks jos haluaa. Uganda saakin hirveästi rahaa niiltä, jotka on muuttanu muualle töihin ja lähettää sit perheelleen Ugandaan rahaa.

Haettiin just takeaway-ruokaa kylältä ja kohta lähetään lenkille. On pitäny pitää taukoa urheilusta kun ei oo tullu vettä, mut nyt saa taas rehkiä. Harjottelen täälläki, Eevis siltakaatoja, meni ihan hyvin tänään:) En muuten ehtiny viimeks lukea kaikkia maileja, yritän ens kerralla ku pääsen nettiin, mut kiitti kaikista, näin et oli tullu ainaki äitiltä, Hannalta, Vilkulta, en vaan ehtiny vastata niihin vielä. On niin kiva aina kuulla teistä, noita kommentteja on kiva lukea, pääsee sillei vähä lähemmäs teitä.

3 kommenttia:

  1. Sinä pääset siellä tosi monenlaisiin paikkoihin. Orpokodit ovat varmaanki monentasoisia. On onnellista, että lapset saavat sellaisen kodin kuten kanadalaisten rahoittama on. Hyvä, Kanada! Jospa Jannekin lukee sinun blogiasi siellä Kanadassa...

    terv. äitiliini

    VastaaPoista
  2. Sulla näyttää olevan kovasti lukijoita. Käyntejä jo lähes 400!
    Meän afrikantuntemus kasvaa. Tämä on kiinnostavampaa kuin kirjatieto.

    VastaaPoista
  3. Oi että tuo kaikki kuulostaa niin ihmeelliseltä. Vaikka välillä varmasti tuntuu ihan kauhealta, nii ajattele kaikkia hyviä puolia, mitä et varmasti täällä Suomessa saa. Ja jee voimistelu jatkuu Ugandassaki!! Oon ylpeä :) Ne varmaa vähä ihmettelee siellä sitä. Näitä sun kirjotuksia ku lukee nii tuntuu mun murheet täällä aika pieniltä, koita jaksaa siellä erilaisessa kulttuurissa ja nauti! Ja etpä muuten nuissa kuvissa enää kovin mzungulta näytä hehe

    VastaaPoista