Heräsin tänään jo kolmanteen aamuun ilman vettä. Onneks nyt töistä tullessa kuulin iloisen uutisen, et vettä tulee hanasta. Keskiviikosta lähtien ollaan eletty ilman vettä ja melkein sähköttä. Välillä lamput syttyy, välillä ei. Siks en oo päässy nettiinkään, nyt tulee sit monen päivän tilitykset. Jännä, ku ehittiin jo tottua siihen, et melkein aina sai vettä ja sähköä, olihan meillä tosi hyvin asiat, kun meille peloteltiin et menee päiviä ettei pääse suihkuun. Saatiin kyl eilen vastaavan hoitajan sadevesisäiliöstä vettä pesuihin, et hyvin täällä menee vaikkei hanasta tuu vettä, suurin osa kyläläisistä ei ees tiiä mikä vesihana on.
Mulle on täällä selvinny miks kaikilla pikkutytöillä/vauvoilla laitetaan korvareiät niin aikasin: täällä elää vielä joku heimoperinne et uhrataan pikkuvauva esim. taloa rakentaessa, et tulis hyvä talo. Reiät lapsille laitetaan siks, et reiitetty lapsi ei kelpaa uhriksi. Siks useimmiten poikavauvoja kidnapataan ja uhrataan kun niille harvemmin laitetaan reiät. Lapsiuhreista kuulee täällä surullisen usein, kun tunnistamattomiksi silvottuja vauvoja löytyy maalta.
Vielä jotain Uganda-tyyliä: ambulanssi on lava-auto ja raskaana olevat äidit tulee synnytykseen boda bodalla, siis sellasella mopedilla. En tiiä miten sillä ambulanssilla voidaan kuljettaa paaripotilaita, vissiin ne vaan heivataan sit lavalle. Eiku ainiin, eihän tässä sairaalassa oo paareja, ja pari päivää sitten onnettomuuspaikalta haavoittuneet käveli sairaalaan. Kylän keskustassa 9-vuotias koulutyttö kuoli, kun auto ajoi sen päälle. Tyttö ei ees ylittäny katua, nää vaan ajaa niin reunalla, et ei ihme et vahinkoja sattuu.
Käytiin keskiviikkona kuurojen koululla. Siellä oli mukava ilmapiiri, mut meiltä alettiin heti kysellä lahjotuksia ja pyydettiin ottaan kuvia ja kertoa heistä sit Suomessa, kun se oli yksityinen koulu ja siis riippuvainen ulkopuolisista lahjoittajista, jotka maksais lapsien lukukausimaksut. Meiltä on muutenki alettu kerjään sairaalassakin kaikkea. Hoitajat kyselee miks ei tuotu tätä ja tuota, et edelliset on tuonu vaikka mitä. Ja pikkuhoitajia on alkanu pyöriin myös meidän asunnolla. Haluaisin luottaa ihmisiin, mut täällä ei voi. Ugandalaiset on hirveän ystävällisiä ja avoimia, mut loppujen lopuks kaikki on jotain vailla, kaikki haluaa sulta jotain. Täällä tulee kauhean riittämätön olo kun ollaanhan näissä oloissa varakkaita ja kaikki olettaa et autetaan jokaista, mut Suomessa eletään opiskelijoina köyhinä. Tääki on niin pieni kylä et jos jolleki menee antaan rahaa niin kohta meillä on lauma ihmisiä pihalla apua kerjäämässä. Brohan, meidän vartijakin on sanonu, et mitään ei saa jättää yöksi ulos, kaikki houkuttelee ihmisiä. Se varottelee meitä, et jotku afrikkalaiset luulee vielä et ne saa sillä elannon et ne varastaa toisen omaisuutta.
Tulin tässä just töistä. Olin outreachilla Sannan ja Nooran kans. Meitä lähti ambulanssilla lääkäri, useampi hoitaja, pari muuta hengailijaa ja me opiskelijat. Me matkustettiin siellä lavalla, oli itse asiassa ihan kivan näköstä sieltä kun ajettiin tiellä sademetsien keskellä. Tullessa meitä vaan oli viis aikuista ja kaks lasta sillä lavalla+pahvilaatikoita ja hedelmiä, eli olin aika polvet leuassa jotain 10km matkan. Oli aika inhottava päivä, kun musta puhuttiin paskaa ja mulle naurettiin aikalailla koko päivä. Näillä on täällä ihan alkeellinen huumori. Kuuntelin vaan ku hoitajat ja potilaat puhu lugandaa, välillä vaan puheesta kuului mzungu ja mua katottiin ja naureskeltiin. En jaksa kaikkea selittää, mut en ymmärrä tätä huumoria. Niiden mielestä on hauskaa kun ei osata lugandaa, sit puhutaan sitä päin naamaa ja kun sanoo ettei ymmärrä niin nauretaan sit yhdessä kaikki. No, pitää vaan yrittää nousta tollasen yläpuolelle. Toivottavasti saan nää tänään nettiin jos pääsis koneelle, ihmettelette varmaan jo kun ei kuulu mitään. Kolmas viikonloppu täällä jo alkaa ja puolet Mpigin ajasta on suoritettu, hui.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Pidä vaan pää kylmänä, vaikka huomaat, että sinusta puhutaan! Heillä ei ole tietoa hyvistä käytöstavoista. Heillä on salakielensä, jota et ehdi oppia ymmärtämään.
VastaaPoistaTarkoittaako `outreach` jotain sairaskiertoa eri puolille kyliä, vähän niin kuin kotikäyntejä entisajan diakonissan työssä?
tiedustelee äitiliini
Taalla aikuisetkin kayttaytyy valilla tosi lapsellisesti meidan mittapuulla. Mut nyt mulla on jo parempi fiilis. Outreachilla mennaan auttaan terveysasemille syvalle maaseudulle ja viedaan sinne tarvikkeita. Terveysasemilla saattaa tyoskennella vaan pari hoitajaa tms.
VastaaPoistaMulla menee kylmät väreet ku näitä lukee.. voi vitsit. Tsemii sulle rakas vörö
VastaaPoistaTerkuin Reija. ps. kirjotat tosi hyvin! Hieno blogi!