tiistai 17. maaliskuuta 2009

Day 21 Apinoita!

Tultiin just lenkiltä ja nähtiin siellä apinoita, se on nyt päällimäisenä mielessä! Muutenki poikettiin vähä meidän tavalliselta reitiltä, niin päästiin juokseen autenttisen Afrikka-maiseman läpi. Siellä oli ihanan rehevää viidakkoa, savimajoja ja tosiaan, niitä apinoita. Yhtäkkiä vaan ku ihasteltiin maisemia ja juostiin punaista tietä pitkin niin Sanna spottas meidän eessä kolme harmaata, mustanaamaista apinaa, yks iso ja kaks pienempää. Mää en tietenkään eka ees huomannu ja sit lähettiin vauhdilla juokseen niitä kohti. Meidän takana oleva vanha mies varmaan vähä ihmetteli miten niin hullaannuttiin. Ei tietenkään ollu kameraa lenkillä mukana, mut siellä oli niin nättiä et lähetään joku päivä ihan kävellen seikkaileen ja bongaileen apinoita kameroitten kans:) Ei tätä ees tajua miten upeissa maisemissa sitä vaan arkisesti lenkkeilee. Ei Ugandaa turhaan sanota Afrikan helmeksi.

Meillä on nyt sit kivat viikonloppusuunnitelmat tiedossa. Tuli eilen ihan ahdistus kun täällä ois niin paljo nähtävää ja koettavaa, mut pitää vaan valita mitä ehdottomasti haluaa tehdä. Ja sit seuraavalla reissulla jatkaa siitä. Suunnitelmien mukaan ens perjantaina lähettäis Ssese saarille Victoria-järvelle. Nää saaret on kuulemma täydellinen rentoutumispaikka, ihanan kuuloista, vaikka kyl tää elämä täällä on aika rentoa muutenkin. Ens viikko onki sit viimeinen viikko Mpigissä, onpa outoa et kuukausi on menny näin nopeesti. Sit onki jo kolmasosa koko reissusta menny. Nyt on onneks tosi hyvä fiilis tästä, jotenki nää suunnitelmat ja tämänpäiväinen juoksureissu viidakossa teki mun olon ihan yltiöpositiiviseks. Ja ruoka oli taas niin hyvää. Ei täällä kyllä pääse laihtumaan, vaikka kuinka juoksis, aina on kuitenki nälkä kun ruokaa on tarjolla. Mut eipä mulla sellasia tavoitteita juuri ookaan, huvittavaa vaan ku kaikki oletti et Afrikassa kyllä laihtuu ja nyt ollaan tajuttu et palataan Suomeen samanlaisina tai jopa tuhdimpina kuin lähtiessä.

Ainiin, olin tänään seuraamassa Mpigin terveyskeskuksen hammaslääkärin toimintaa. Voi jos äiti olis nähny sitä niin se ois juossu oman yksityishammaslääkärinsä tuolille ja pyytäny tarkastusta:) Täällä ei kuulemma voi tehdä resurssien puutteen vuoksi muuta kuin repiä hampaita irti. Siinä se sit veteli pihdeillä ja sellasella piikillä mädäntyneitä ja reikäisiä hampaita ja näytti siltä et hammaslääkäri ihan mielivaltaisesti päätti, kuka saa puudutuksen ja kuka ei. Aika harva sai puudutuksen, mut kiltisti potilaat vaan vähä vääntelehti ja inisi siinä, kun toinen kiskoo poskihampaita irti. On näillä huonossa kunnossa hampaat, enkä ihmettele tän jälkeen miks ne ei aikasemmin tuu hoidattaan hampaitaan. Toivottavasti mun viisaudenhampaat olis tän reissun oikuttelematta..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti