maanantai 23. maaliskuuta 2009

Day 26 Ssese-saaret



(Kuvia Victoria-jarvelta)Nyt on siis viimeinen sunnuntai Mpigissä. Tultiin vähä aikaa sitte takas tänne reissusta, tuntui melkein ku ois kotiin palannu. Oltiin Ssese-saarilla siis perjantaista sunnuntaihin 20.-22.3. Oltiin koko aika saarirykelmän isoimmalla saarella, Bugoma-saarella. Ssese-saaria on Victoria-järvessä siis 84 viisaamman kaverin mukaan. Viikonloppu meni todella rennosti, tuntui oikeasti vapaalta ekaa kertaa koko reissussa. Aina on ollu viikonloppuisin jotain vierailuja tai ollaan oltu Mpigissä eli melkein töissä. Matkailu Mpigistä Kalangalaan ja takas sujui aika ongelmitta, ihmettelen edelleen miten kaikki meni niin hyvin. Perjantaina lähettiin siis matkaan. Tultiin eka Mpigistä läpiruostuneella, rämisevällä matatulla Victoria-järven rantaan Masakan kautta. Siitä meille kaupattiin moottorivenekuljetus saarelle, kun oltais jouduttu oottaa lauttaa jotain 1 ½ tuntia, jolloin ois kohta ollu jo pimeä. Venereissulla kerrottiin, et kaislikoisessa rannassa majailee krokotiileja. Ei valitettavasti vaan spotattu yhtään. Tuntui vaan vähä turvattomalta sellasessa puisessa pikku paatissa, jonka kroko ois helposti voinu kaataa. Naurettiinki et ne varmaan harvoin saa täällä valkoista lihaa.

No sit siitä satamasta meillä oli vielä tunnin ajomatka hotellille. Koko saari oli täynnä pieniä sokkeloisia hökkelikyliä, ihmettelin miten siellä sit oli muutama tosi kiva hotelli, meidän oma mukaan lukien. Äiti varmaan kauhistuu kun kuulee et taitettiin se tunnin matka satamasta hotellille boda bodilla. Se oli mun eka matka bodabodalla ja tykkäsin kovasti:) Vaikka kypärä ois kyl antanu vähä turvan tunnetta, kun mentiin Tuulikin kans samalla prätkällä ja mää istuin meistä kolmesta, kuski, Tuulikki ja minä, takimmaisena. Mulla oli vielä reppu selässä niin tuntu aluks aina kun kuski kihdytti et lennän selälleni maahan. Aika äkkiä kyydistä alkoi kuitenki nauttiin. Ajettiin sellaista möykkyistä kylätietä pitkin ja harmitti kun piti pitää katse aikalailla tiessä, kun maisemat oli henkeäsalpaavan upeat. Näkymät sademetsästä ja Victoria-järvestä oli ku suoraan niistä luontodokkareista, joita Tuomaksen kans katottiin pienenä. Ku kuultiin et sademetsissä on iilimatoja, pelkäsin iskän puolesta, kun kuulin et iskä oli käyny sademetsässä:) No, kyyti meni joka tapauksessa hyvin siinä maisemia ihastellessa ja kyydistä nauttiessa. Jossain vaiheessa uskalsin jopa vilkutella takas tienvarsilla hyppiville, huutaville ja vilkutteleville lapsille.

Meidän hotelli oli tosiaan oikein siisti ja ihan järven rannassa. Victoria-järvi oli kyllä kaunis ja iso, mutta oli aika raastavaa kun siellä sai uida vaan omalla vastuulla. Järvessä on nimittäin bilharzia-matoja, jotka on aika ikäviä jos sellasia sattuu saamaan. Niita ei nay paljaalla silmalla ja menee ihon läpi, eli en uinut, vaikka houkutus oli suuri. Nukuttiin kahden hengen teltoissa, jotka oli mukavia ja tilavia ja ihmetys oli suuri, kun aamulla huomattiin et teltoissakin oli käyny siivoojat. Yön äänet on alkanu tuntua ihan kotoisilta täällä, vaikka ne aluks ahdisti kovasti. Tuntuu varmaan oudolta sit Suomessa kun yöllä ei kuulu kaikenmaailman kaskaita, sirkkoja ja sammakoita eikä näy kiiltomatoja nurmikolla. Illalla rantaan laitettiin iso kokko ja siinä istuttiin iltaa tähtitaivasta ihastellen. Lauantaina laiskoteltiin aamupäivä auringossa ja jakauduttiin iltapäivän viettoon, kun kaikilla oli vähä eri intressit. Minä, Sanna ja Noora lähettiin veneajelulle, jossa meitä ajelutettiin järven rantaa pitkin. Sademetsä näytti niin tiheältä ja vihreältä sieltä. Ja se tuntuu niin uskomattomalta, kun siellä on niin montaa puu- ja kasvilajia ja eläimiä jos jonkinlaisia. Täällä on kyl niin uskomattoman monimuotoinen luonto, et se on Ugandan suurin rikkaus. Joka päivä näkee uusia erilaisia lintuja ja taas ollaan törmätty apinoihin, niitä istuskeli tien varrella kun tultiin Mpigistä autolla järvelle. Onneks tää ei oo vielä turistimassoitettu, tuollaki hotellissa oli vaan muutamia eurooppalaisia turisteja. Mut oli kyl outoa nähdä saksalaisia valkosia turisteja, suurimmaks osaks hotellissa oli varakkaampia afrikkalaisia. Toivottiin et oltais venereissulla nähty krokotiileja, mut niitähän on tosi vaikea bongata rannasta. Yks potentiaalinen yksilö näkyi, mut se saattoi olla joku puukin, oltiin sen verran kaukana rannasta. Onneks oon alligaattoreita nähny Floridassa niin ei harmittanu yhtä pahasti ku tyttöjä:)

Tänään lähettiin sit aikasin pikkusella autolautalla Entebbeen, eli tultiin eri kautta takaisin ku sinne mentäessä. Matka kesti jotain kolme tuntia ja sit Entebbestä lähettiin matatulla Kampalaan. Kampalassa mentiin syömään, oli vähä vaikeaa löytää joku länsimainen paikka, ollaan syöty afrikkalaista ruokaa joka päivä. Muutenki Kampala tuntui taas tosi sekaiselta, meluiselta ja ihmisiä oli paljon. Mut on sinne ihan kiva mennä ens viikon jälkeen, kun vaan tottuu siihen hälinään. Kampalan matatuparkista piti sit löytää oikea matatu, joka menee Mpigiin. Parkki oli niin täynnä matatuja, et nauratti kun sieltä ei meinannu päästä pois ja kaikki vaan veti meitä johonki suuntaan. Matatu on siis paikallinen bussi, ei täällä sellasia meidän isoja busseja oikein ookaan. Ihmiset kulkee täällä siis minibusseilla eli matatuilla, joilla on määränpää, mut ei aikatauluja. Ne lähtee liikkeelle sit ku auto on täynnä ja pudottaa ja poimii ihmisiä matkan varrelta. Toinen paikallisten julkinen kulkuneuvo on siis moottoripyörä eli boda boda, jotka on niinku takseja, vie minne asiakas haluaa. Niillä on aika kätevä kulkea ruuhkissakin, mut niillä sattuu myös onnettomuuksia aika usein. Niin, löydettiin lopulta oikea matatu, tai meidät vietiin sinne ja päästiin lähteen. Nyt ootellaan taas ruokaa ja katellaan viikonlopun kuvia. Tasan kahden kuukauden päästä lähdetään takas sinne. Pohdiskelenki miten teen, meenkö eka Suomeen tultaessa Vaasaan vai Rovaniemelle. Vaikea, kun ois kiva nähdä kaikki kaverit Vaasassa ennenku kaikki lähtee kesän viettoon muualle, mut toisaalta haluaisin kotiinki äkkiä. En oo nähny äitiä, iskää ja Eevistä ku viimeks tammikuussa Ausseista lähtiessä, tuntuu et ei oo nähny teitä aikoihin. No, ehdin tässä pohdiskella asiaa ja otan neuvoja vastaan:)

2 kommenttia:

  1. No tottahan toki tulet ensimmäiseksi kotia Rovaniemelle! Ensin on näyttäydyttävä omille... Me tarkistetaan, onko sinussa tapahtunu radikaalia muutosta tai onko tauteja iskenyt matkan varrella.
    Voihan boda boda!

    VastaaPoista
  2. Ikinä ennen ei ole ollu varsinaista poltetta nähä Afrikkaa, toki olen aina myös tavallaan halunu sinne.
    Näitä lukiessa polte tulee. Uganda on helmi ja Afrikka mieletön.

    VastaaPoista