Nyt on meidän yhteinen projekti suoritettu Mpigin terveyskeskuksen osalta. Vietiin eilen kuljetus Mpigiin, oli tosi outoa ja hauskaa mennä sinne uudestaan. Tuntui ku ois kotiin menny. Voi että teitä kiitettiin ja ylistettiin siellä, ois pitäny saada videolle vastaavan hoitajan, Faustan reaktion ku se näki sen sähköimun! Fausta vaan pyöri ympyrää ja nauroi ilosta:) Ne ei oottanu ku yhtä synnytyspöytää joten siellä oltiin tosi yllättyneitä ja onnellisia kaikesta. Välitän teille nyt siis sairaalan henkilökunnan kiitokset, heillä ei riittänyt sanat kuvaileen kuinka kiitollisia he on. Mut sieltä käskettiin sanoa miten ihanaa on tajuta et ihan tuntemattomat ihmiset välittää niin paljon ja haluaa auttaa ugandalaisia. Paljon rakkaita terveisiä siis kaikille! Fausta haki lauman odottavia äitejä osastoilta ja neuvolasta kattoon uusia sänkyjä ja oltiin ihan hämmentyneitä kun äidit vaan halaili ja kiitteli ja taputti meille. Tuntu ihan syylliseltä kun me saatiin kaikki kunnia teidän panoksesta. Sanottiin kyllä et kaiken kunnian ansaitsee meidän läheiset Suomesta. Koottiin sängyt maternity wardin pihalla ja sit oliki ongelmia saada sängyt sisälle. Laitan tähän kuvia tosta kokoamisvaiheesta ja uusista kamoista paikoillaan, ja sit vielä vanhat sängyt orpoina päivänvalossa. Ne näytti kyl niin onnettomilta kun ne laitettiin pihalle, ja kuulin et ne vielä lahjoitetaan jonneki eteenpäin.
Ainiin, unohdin kertoa et käytiin viime perjantaina Ugandan kansallisteatterissa kattoon musikaalia. Se näytti enemmänki joltain vanhalta leffateatterilta varsinki kun siellä myytiin poppareita ja limua. Ja nää ei ihan ollu ymmärtäny musikaalin ideaa, et se on näytelmä, jossa on laulua ja tanssia. Tää musikaali oli lähinnä huvittava amatööri-näytelmä, jonka jälkeen oli sit aika karmivia laulu- ja tanssiesityksiä. No, täällä oon vasta tajunnu et kehitysmaassa kaikki on oikeasti kehitysvaiheessa. Vaikea ymmärtää et tosiaan ihan kaikki on vielä aivan lapsen kengissä. Ja mulla alkaa pikkuhiljaa jo mennä hermo näiden palvelukulttuuriin, esim. ravintoloissa kaikki tehdään aina vaikeimman kautta ja kellään ei oo ikinä missään vaihtorahaa. Tilattiin yhdessä kiinalaisessa ruoat, ja ne toi erikseen ja ajan kanssa eka ruoat, sitte vasta lautaset ku oltiin vähä ihmeissämme et mistä me syödään ja sit lopuks aterimet kun edelleen ei päästy syömään. Monet asiat vois tehdä paljon helpomminkin.
Oon taas kipeenä, tällä kertaa flunssa. Jäin tänään töistä pois ja kirjottelen nyt teillepäin, ehkä saan aikaseks kirjottaa pari mailiakin. En taida ottaa konetta Keniaan mukaan, ja siellä taitaa muutenkin olla aika hektistä niin tulee tässä sit varmaan parin viikon hiljaisuus täältä. Mut kuulette musta taas Kenian jälkeen, toivon teille kivoja kevätkelejä!
Moi Elina! Tosi kiva tää sun blogi, täällä sitä lueskelen ja haikailen Ugandaan... Ja oon TOSI ylpeä teistä, mahtava ryhmä ja mahtavan projektin saitte aikaan! Voin kyllä kuvitella kuinka ne on olleet Mpigissä iloisia kun palasitte tuomaan noita pöytiä ja muita:D Pitäkää lippu korkeella, edelleen, ja hyvää Kenian reissua! -Anna
VastaaPoistaHei Elina
VastaaPoistaPääsin viimein lukemaan näitö ihanina juttujasi.Tulee sinne ikävä.... Ihan liikuttuu kun kuvittelee sen Faustan ja muiden ilon. Muistaa mikä riemu oli siitä RR-mittarista, niin entäs sitten noista sängyistä ja imusta yms. Olette kyllä upeita. Kiitos myös kaikille suomalaisille lahjoittajille. Mukavaa loppuaikaa siellä ja nauttikaa. Terveisiä kaikille, olen hegessä mukana. Tarja
Kiva kuulla teistakin! Lippu on korkealla ja vaha haikeat fiilikset kun kohta on lahdon aika. Kylla Kenia jaa kakkoseks ku kaikessa vertaltiin siella sita Ugandaan :) mut Suomi tietenki paras! Terveisia takas ja pakkohan tanne on varmaan itse kunkin palata!
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista