Anteeks mun hiljaisuus, on ollu nyt hieman ongelmia sekä sähkön että itteni kans. Haluaisin kovasti teille laittaa kuvat Mpigin vanhoista synnytyspöydistä, et tietäisitte mihin apua annatte, mut ette voi uskoa kuinka nää koneet toimii tai siis ei toimi. Yritän nyt jotenki iskän kautta tai miten vaan saada ne kuvat teille näkyviin. Tosiaan kaks pöytää saadaan teidän ansiosta korvattua uusilla, kiitos siis taas teille!
Jouduin tänään lähteen aamulla raportin jälkeen jo hostellille, kun on paha olo ja päänsärky. Mulle tuli maanantaina joku ihmeellisen inhottava ja raju mahantyhjennyskohtaus. Mulla oli koko päivän ollu vähä huono olo huonosti nukutun yön jälkeen, päänsärkyä ja kuvotusta. Sit otin lääkettä ja tuli parempi olo ja aattelin lähtä lenkille. No ei siinäkään vielä mitään, ostin torilta kaksi mangoa, jotka sitten söin kotiin tullessa. Mangot oli vähä epäilyttävän kypsiä ja heti niiden syömisen jälkeen mulla alko oksettaan kovasti. Sit oksensinki koko illan ja olo oli hirveä, ihan veltto. En muistanukaan kuinka inhottavaa oksentaminen on, ei oikein voinu alkaa nukkuun ku ties et pitää kohta juosta vessaan, eikä se oo kauheen nopeaa ku pitää repiä verkko auki ja sit mennä käytävälle vessaan. No, uskon et syynä oli ne pilaantuneet mangot ja nestehukka yhdessä. Yritän nyt lepäillä huonon olon pois ja jos vielä jatkuu pitkään niin meen testeihin, ei mulla kuitenkaan kuumetta oo niin kaikki ok.
Yritin tosiaan maanantaina olla töissä, vaikka oli vähä huono olo. Olin synnytysosastolla ja vastasyntyneiden teholla enemmänki vielä tutustumassa, tää viikko on menny vähä huonosti, ens viikolla alotetaan sit kunnolla. Kun ei tällä viikolla oo ku kolme päivää töitä, eilen oltiin nimittäin tutustumassa Caring Hands-firmaan ja perjantai on pyhäpäivä. Ja mulla on menny nyt vähä huonosti tääki päivä. No tosta Caring Hands:ista. Aika moni Suomessa saattaa siitä tietääkin, täällä on sellanen suomalainen pariskunta, Hannu ja Milla Happonen. Mies on Kanadan-suomalainen lähetyspappi ja Milla on tänne myös lähtenyt ymmärtääkseni lähetystyöntekijänä. Niin ne on pistäny pystyyn tänne naisille sellasen toimeentulomahdollisuuden, jonka ne ihan sattumalta keksi. Naiset tekee paperinaruhelmiä, koruja ja saa niistä rahaa. Näitä Caring Hands-koruja menee paljo Pohjois-Amerikkaan, Suomeen ja muualleki maailmaan. Happoset on kyl tosi ansioituneita köyhien ja heikkojen auttajia, ne ei saa ite tosta koruprojektista mitään. Hannu on kierrelly Afrikkaa vuosia ja me kuunneltiin kyyneleet silmissä sen juttuja. Me nähdään tällä meidän reissulla vaan jäävuorenhuippu kaikesta kurjuudesta mitä täällä on. Ja välillä tuntuu et tääki on liikaa. Uskomatonta miten joillaki ihmisillä riittää rakkautta ja halua auttaa niin monia vieraita ihmisiä. Mut on se kauheaa mitä täällä Ugandassakin koko ajan tapahtuu tuolla pohjoisessa, Konyn LRA, Lord´s resistant army sieppaa ja silpoo ihmisiä ja lapsia on sotilaina ja seksiorjina. Tänne niin sopii Pekka Simojoen laulu, Maailman lapset. Mut alkoi myös mietityttään lähetystyö kun kuunteli Happosten perhettä, ei voi kuin ihailla sellasia ihmisiä. Jos useammilla ihmisillä ois ees vähän tollasesta auttamisen halusta ja lähimmäisenrakkaudesta, maailma ois paljon parempi paikka. Inhottava ajatella miten äkkiä kaiken tän varmaan hautaa sit ku pääsee taas Suomeen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti