keskiviikko 1. huhtikuuta 2009

Day 36 Koululla

Ensimmäinen päivä huhtikuuta, aprillipäivä ja lapsuudenkaveri Annan syntymäpäivä. Ollaan oltu nyt siellä Kampala school for physically handicapped ja siellä on ollu tosi kivaa. Henkilökunta on ihanan ystävällistä ja lapset suloisia, ne siellä auttaa toisiaan kun henkilökuntaa on rajallisesti. Lapset opiskelee siellä ihan teoriaa n. 18-vuotiaaks saakka, sitte ne saa halutessaan jatkaa koulussa ammatin opettelemista, esim. leipomista, ompelemista ja savihelmien tekoa. Lapset on koulussa kolme kuukautta putkeen, sit ne on kotona kuukauden ja palaa taas kouluun kolmeks kuukaudeks. Oon ollu nää kaks päivää, eilen ja tänään P2-luokalla, joka on niinku toinen luokka, jossa on oppilaita 10-16 vuoden välillä. Oppilaat ei siellä kyl saa kunnon opetusta kun opettajat ei ainakaan mun mielestä opeta kunnolla. Tän luokan opettaja vaan piirtää vihkoihin jotain, joka muistuttaa tikku-ukkoa, korvaa, nenää, taloa ym. ja oppilaat joko kopioi tai värittää mallin kykyjen mukaan. Kai opettajan pitäis olla ees vähä taiteellinen?!! Eikä se ees kirjottanu siististi tai pysyny viivojen sisällä. Ja opettaja oli välillä vaan et even i´m tired now, i need someone else to teach ja veti jonku lukeen taululta jotain. Se kyseli heti miten pääsis Suomeen töihin ja pyys mun yhteystietoja ja antoi omansa, kaikki aina haluaa Suomeen ku tietää et siellä on kaikki paremmin. Määki yritin opettaa 16-vuotiaalle tytölle kirjaimia, oli niin turhauttavaa kun mää yritin sille nätisti esimerkiksi piirtää kolme d:tä ja se vaan suttas ja piirteli ympyröitä. Äiti on kyl ihmeellinen kun se jaksaa opettaa ja on siinä hyvä, mut onhan se vielä eri asia yrittää opettaa ja pitää kurissa luokallista eriasteisia kehitysvammaisia. Täällä tarvittais kunnon erityisopettajia. Mut on näillä kivoja loruja, esim. shake shake that mango tree, one for you and one for me, shake shake that mango tree… Sain muuten taas ihania mangoja, kun Mpigissä ei enää ollu niitä kun kausi loppui, mut onneks täältä lähitorilta löytyy mehukkaita mangoja. Niin ja koululta vielä, mää piirtelin koululaisille vihkoihin koulurakennusta väritettäväks, minä, piirtäjävirtuoosi! Tuli hienoja laatikkokouluja:)

Siellä koululla oli tänään käymässä myös kaks jenkki-opiskelijaa. Mää en tiennykään et USAssakin on sairaanhoitajan ja lääkärin välimuoto, joku physician assistant. No, kuitenki oli kiva jutella ku niilläki on ollu vaikeuksia sopeutua täkäläiseen työmoraaliin. Käytiin tänään Kampalan keskustassa, onsiel kyl semmonen kaaos, melkein yhtä pahat ruuhkat risteyksissä ku Shanghaissa. Kaikki vaan jumittaa, mut aamulla oli hienoa ku tultiin keskustaan bodabodilla, oli niin siistiä puikkelehtia autojen ohi ruuhkassa ja meidän kolmen kuskilla oli selkeästi pieni kisa käynnissä. Tulin nyt yksin matatulla pois keskustasta, ei täällä oo kyl kiva kulkea yksin, heti ihmiset lähestyy aggressiivisemmin. Lähetään tästä nyt ehkä katteleen jotain nettikahvilaa tai jotain, tylsää ku pitää tehä kaikki ennen pimeää ja ku täällä elämä vasta alkaa sillon kuuden-seitsemän aikaan ku alkaa pimeneen.

1 kommentti:

  1. Moiks!
    Voi että on kiva lukea näitä sinun juttuja :) On välillä aina taukoja tuossa lukemisessa niin saa lukea monta päivää putkeen. Olet kyllä todella ahkera kirjoittelija. Terveiset täältä kaikilta. Meillä elämä kulkee sitä rataa, että ens syksynä muutetaan Kajaaniin! Nyt ko ajatukseen on tottunu, tuntuu tosi mukavalta päästä täältä pääkaupunkiseudun vilinästä Kainuun luonnon keskelle!

    VastaaPoista