Lauantai oli tosi kiireinen rafting-päivä, meitä oli ainaki 9 lautallista laskijoita. Olin välillä kyl niin kauhuissani siellä koskissa, siellä oli muutama tosi paha. Tuli nieltyä Niilin vettä ihan kunnolla, nyt on sit ainaki saatu kaikki mahdolliset pöpöt jos ei tähän mennessä niitä ollu napannu, Niilihän on tunnetusti pitkä ja hirveän likainen joki. Harjoteltiin kaatumista seisovassa veessä, mut olihan se ihan eri ku lautta kaatu isossa koskessa. Siinä ei tienny oikein miten päin on, miten päin lautta on, missä kaikki muut, oonko veen alla vai mitä. Sain kuitenki hyvin pidettyä lautasta kiinni, siks mulla nyt onki rystyset ja kädet muutenki ihan kärsineet. Ja lautan oikeinpäin kääntäminen kovaa virtaavassa veessä on vaikeaa, vasta toisella kerralla tajusin miten siinä toimitaan ilman et jää lautan alle. Mentiin yhdestä isosta putouksesta, se oli 14 jalkaa korkea, eli aika pudotus. Oli siisti katella ku eellä meni lautta, joka yhtäkkiä vaan putos horisontista. Se oli niin siistiä, vaikka tuntu et lautta taittuu kahtia ku pudottiin alas siitä. On se veden voima niin uskomattoman suuri, siinä ei voi tehä mitään ku aallot tulee päälle ja heittää lautan minne haluaa ja siinä joko lentää lautan mukana jos saa pidettyä naruista kiinnni tai sit lentää kauas ja virta vie. Mut noilla pelas kyllä turvasysteemit, kun kajakeilla oli ainaki viis äijää hakemassa pudonneita ja sit oli vielä yks safetyboat. Siellä sanottiinki et Niili on tosi turvallinen koskenlaskupaikka, kun useimmat kosket on niin syviä, et ei haittaa vaikka siellä lentelee. Mut oli siellä muutama kivikkoinenki, niissä ei sit saanu pudota. Meillä oli sellanen vanhempi lautta kun laskijoita oli tosiaan niin paljon, et lautat ei meinannu riittää. Se oli jossain vaiheessa ennen lounasta niin tyhjä et isoissa aalloissa se vaan taipui ja pompotti meitä kyydissä. Mää istuin pahimmoilleen just lautan takaosassa ja sit yhden kosken alloissa näin vaan ku lautta eessä tapui sillei et perä kohta pompahtaa ja siinähän mää sit lensin kaaressa kun muut pysyi hyvin kyydissä. Ja lautan kyytiin on muuten tosi vaikea päästä varsinki ku se heiluu hulluna. Viimeinen koski oli 50/50, siinä kuulemma puolet selviää kaatumatta ja puollella heittää lautan väärinpäin. Me selvittiin ihan ihmen kaupalla, ku se oli sellanen jättimäinen aalto, ihan niinku iso kuoppa, johon jouduttiin ja sit se sylkäs meidät jostain syövereistä pois. Se oli kyl niin hauskaa, oon niin onnellinen et lähin tohon.
Aamupäivän paistoi aurinko ihanasti, mut sit ku pysähyttiin lounaalle yhdelle saarelle, alkoi sataan ja oli aika viileä. Näytti varmaan aika rajulta ku siellä melottiin järkyttävässä sateessa, tuntui ihan ku ois rakeita satanu eikä meinannu nähä eteenpäin. Siinä tuli vielä tosi kylmäki kaiken lisäks, mää olin ihan jäässä, mut vesi oli onneks 27 asteista, et siellä seisovissa kohdissa käytiin uimassa. Ihan ku ois kylpyyn menny ku hyppäs veteen, eikä sieltä meinannu haluta nousta enää. Kyl se siitä sitte selkeni iltaa kohden ja joskus kuuden aikaan oltiin sit laskettu viimeinen koski ja melottu rantaan. Oli kiva vaihtaa kuivat vaatteet ton jälkeen ja meidät vietiin rekalla sit takas sinne majoituspaikkaan. Nukuttiin dormissa, siis sellasessa monen hengen huoneessa, meidän huoneeseen ei nyt tullu ketään vierasta. Tänään sit lähettiin aamupäivällä takas Kampalaan, mut tonne meen kyl takas, siellä oli niin hauskaa ja ois ollu vaikka minkälaista tekemistä. Meidän piti mennä ratsastaan tänään, mut aamulla satoi vettä niin se peruttiin. Oli mahtava viikonloppu, nyt oon vaan ihan kipeä kovasta melomisesta, hyvä et jaksan kättä nostaa. Siellä piti välillä niin voimalla meloa jos yritettiin saada monta aaltoa tai piti päästä jostain tietystä kohdasta koskea. Ne kajakkityypit oli niin hyviä, ne laski vitostason kosken niin hienosti, oli upea katella kuin ne siellä nätisti lasketteli. Koskia on siis 1-6 tasoisia, 1 on melkein seisova vesi ja 6 on kuolema. Jos kutostason kosken pystyy laskeen niin se laskee vitoseks, mekin laskettiin ainakin yks 5-koski ellei kaksin. Koskenlasku oli verrattavissa melkein mun surffauskokemukseen, ja sitä voi harrastaa Suomessakin, en vaan tiiä tuntuuko Suomen kosket miltään Niilin jälkeen:)
Huomenna meen katteleen pääsiäisen viettoa ugandalaisittain, täällä pääsiäinen tosiaan näkyy ihan katukuvassa. Ihmismassat on liikkeellä ja kaikki on tosi hienosti pukeutuneena. Ja tänään ilotulitettiin muuten pääsiäisen kunniaks, vähän eri meininkiä ku Suomessa. Hyvää pääsiäistä kaikille!







Huu, kuulostipa kyllä huipulta!! Meijän pitää sitte ilmeisesti mennä joskus koskea laskeen :)
VastaaPoistaIlmeet kuvissa kertovat kaiken! Koskenlaskun vielä ymmärrän, mutta benji-hyppyä en missään oloissa!!!
VastaaPoistaNäin aattelee äitiliini, mutta minkäpä voi...
Unohtui kertoa tuoreet terveiset Jannelta Markhamista. Hän on laskenut koskia Ottawassa nuorempana ja piti siitä. Laitamme Jannelle sinun blogiosoitteesi vielä kerran, jotta hän saa katsoa sinun kuviasi.
VastaaPoistaHeillä on muuten uusi perheenjäsen, norrfolkinterrieri Peni.
Benji oli viela hauskempaa, vaikka rafting tuliki hyvana kakkosena! kiitos terveisista, Kanadassa onki kuulemma hyvia koskia. Ja ihana et niilla on taas koira:)
VastaaPoista