Aattelin alottaa kirjottelun näin jo ennen lähtöä, Kampalassa ja Mpigissä mahdollisuudet nettiin ei oo aina näin ruusuiset. Ja nyt on ihan hyvä kirjottaa, kun on yllättävän seesteinen olo. Kohta on siis lähtö, tiistaina pääsen autolla Helsinkiin ja iltapäivällä lähtee lento Lontoon kautta Entebbeen ja sieltä sit ajetaan luultavasti jollain romulla Kampalaan. Keskiviikkona ollaan siis Ugandan punaisella maaperällä. On tätä kyl jo ootettu ja suunniteltu, mut outoa et pian ollaan tropiikissa. En jotenki osaa odottaa mitään, pitää vaan mennä avoimin mielin ja varautua monenlaiseen.
Täällä yksiössäni elellään jo aika lopun aikoja kun kämppä on siistitty alivuokralaista varten ja omat kamat on kasattu minne mahtuu. Ihan mun normaalien tapojen vastaisesti, oon pakannu suurimman osan jo nyt, mut varmaan puran vielä kaikki ja pakkaan uudestaan. Huomenna on vielä aikaa tuskailla naama punasena. Tänään aattelin kuitenki nauttia laskiaisfiiliksestä, leivotaan pullia ja mennään laskeen mäkeä (vaikka tuolla tuleekin lunta ihan vaakasuoraan Vaasa style). Nyt tuntuu et ois jo valmis lähteen, vaikka perjantaina meinasin vielä polttaa kaikki tärkeät paperini ja romahtaa koululla. Uskomatonta, miten tarkkoja täällä ollaan parin allekirjotuksen kans! Onneks Afrikassa on eri tyyli :) Siihen on varmaan totuttautuminen. 2 päivää lähtöön...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Oikeasti. Ei sitä tajua ennenku on sielä. Ja sie lähet vielä sata kertaa "kauvemmas" ku mie menin. Vasta eka kerran herättyäni hikisessä Vermontissa tajusin, mitä oli tullu tehtyä.
VastaaPoistaSiunausta serkku. Nauti ja tule takas :)