Tänään tuli tosi hyvä fiilis tästä hommasta. Käytiin tutustumassa siellä Mpigissä meidän harjottelupaikoissa ja siellä oli niin ihanaa, etten malta oottaa et sinne päästään. Se oli jotenki ihan autenttista Afrikkaa.
Aamulla taas ooteltiin kyytiä, joten koko päivän ohjelma meni uusiks. Käytiin paikallisessa hoitajakoulussa Kampalassa, Public Health Nurses Schoolissa. Siellä meille luennoitiin ugandalaisesta kulttuurista ja terveydenhuoltosysteemistä. Välillä en ymmärtäny niiden selityksestä yhtään mitään, välillä tosi hyvin. Afrikan englanti on aika vaikeaselkoista, välillä kielimuuri on korkea. Esimerkiks eilen ku oltiin siellä Nsambyan sairaalassa esittelykierroksella, ja meille näytettiin synnytysosasto niin kuulin et se hoitaja puhu lepraosastosta! Se on siis englanniksi labourward tai jotain, olin aika kauhuissani kunnes tajusin. Pitää kyl yrittää opetella tätä lugandaa, ihmiset täällä on ihan innoissaan kun vaikka kiittää lugandaks.
Ugandalaiset tosiaan tykkää puhua ja kertoa niiden kulttuurista, yhteiskunnasta ja tavoista. Ne on tosi ylpeitä ugandalaisia ja siis isänmaallisia. Meidän piti laulaa maamme-laulu, ku ne oli ensin laulanu niitten kansallislaulun. Siellä Mpigissä oli siis tosi mahtavaa. Mentiin eka Kibukan koululle, siellä oli ala- ja yläaste ja oppilaat oli ihan innoissaan meistä. Musta se oli jotenki tosi hämmentävää ku meidät esiteltiin isojen luokkien eessä ja kaikki taputti ja kuiski meistä. Sit ulkona ne nauro ja vilkutteli ja lähti tietty juokseen auton perässä niinku oltiin kuultuki. Ois sieltäki niin paljo kerottavaa, mut ei riitä aika eikä kukaan jaksa varmaan lukea Mentiin sit sieltä Mpigin sairaalaan, jossa kans harjotellaan ja meidän asuntola oli siellä. Olihan siellä alkeellista, mut ootan jo kovasti actionia. Siellä pääsen töihin moneen paikkaan, synnytyssaliinki niinku halusin. Koitan laittaa kuvaa sairaala-alueesta, vähän eriä ku Suomessa, siellä oli muun muassa pihapiirissä kanoja. Ja meidän asuntoloiden huoneet oli kivannäkösiä, ootin pahempaa. Huoneen seinällä vilisti gekko, mut ne on onneks harmittomia.
No, aamut on täällä ihania kun on lämmintä ja maisema on usvainen (siinä ehtii ihastella kun ootellaan aina kyytiä). Kivaa päästä täältä Kampalasta välillä pois, siellä maalla oli niin kivan oloista. Tänään on ollu hyvin sähköä ja vettä. Eilen meni ihan yhtäkkiä kaikki sähköt ja mää unohdin tietenki sen otsalampun. Harhailin vessaan käytävälle seiniin tukien niinku sokea ku oli tosiaan ihan säkkipimeää. Jees mut väännän tän verkon taas patjan alle ja koitan nukkua. Tänään ei oo yhtä nihkeä nukkua ku eilen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Aivan tajutonta menoa. Tuntuu oma reissu iha Muodoslompolossa käynniltä tähän verrattuna.
VastaaPoistaJohan kutkutti makeat naurut tätä lukiessa! Kuulostaa autenttiselta ja samalla kuin vanhanajan lähetystyöntekijöitten tarinalta. Teille ehtii varmasti sattua ja tapahtua kaikenlaista ennalta arvaamatonta.
VastaaPoista