Kyl tässä on jo ihan lähtöfiiliksissä kun ei oikein siedä täällä enää ketään eikä mitään. Käytiin Lounais-Ugandassa ihan Ruandan rajalla Bunyoni-järvellä. Siellä oli tosi kaunista, kuulemma maailman 3. syvin järvi, jossa saa uida pelkäämättä mitään pöpöjä tai hippoja/krokoja. Maisemat oli välillä ihan suomalaiset kun istuttiin laiturilla ja kuunneltiin laineiden liplatusta. Siellä oli aika viileäkin, niinku Suomen kesä, varmaan siks kun se on aika korkealla meren pinnasta. Ja meillä oli ihana oma mökki järven rannalla. Noilla seuduilla asustelee maailman ainoat kuuluisat vuorigorillat, mut ei meillä ollu varaa lähteä niitä trekkaamaan. Mulla on muutenki vähä ristiriitaiset tunteet tosta trekking-hommasta, kun lauma turisteja seuraa ja häiritsee tosi harvinaisia, uhanalaisia eläimiä niiden omassa elinympäristössään. Ugandassa voi päästä simpanssi- ja gorilla-trekkingeihin mut ne on siis aika hintavia. No, me vaan nautittiin rauhasta ja vuoristomaisemista ja käytiin vähä järvellä veneilemässä.
Matkat tuonne ja takas olikin sit jo vähä liikaa… Mun kärsivällisyyttä on täällä kyl koeteltu ja tän jälkeen ei pitäis ihan pikkujutuista Suomessa hermostua. Mentiin järvelle siis bussilla, meille sanottiin et koko ajan lähtee busseja Kampalasta Kabaleen, mut kun selvisin bussiasemalle niin sieltä oli just lähteny yks ja seuraava lähti vasta useamman tunnin päästä. Kyllähän ne mzunguja oottaa, pysäytti sen jo lähteneen bussin, mut Nooran ja Sannan bodakuski ei osannu asemalle niin siellä yksin sit niitä oottelin ja mua hiillostettiin et bussi oottaa teitä. Selvittiin sit kuitenki siihen bussiin ja pahaa aavistamatta mentiin takapenkille istuun kun muualla ei ollu enää tilaa. Tie lounaaseen oli tietenki aivan hirveässä kunnossa, ja siellä perällä pompittiin välillä metrin penkin yläpuolella ja kaikki muut ihmetteli et mitä ne valkoset siellä huutaa. Ja vieressä istuvat ihmiset töni ja pomppi melkein syliin. Jossain oli kyltti et Euroopan Unioni rahoittaa ton tien kunnostamista, naurettiin et ei oo paljo rahoitusta tänne asti päässy. Matkan piti kestää noin 4-6 tuntia ja se kestikin yli 7 tuntia, vaikka kuski ajoi taas hirveää vauhtia. En halua ees tietää minkälainen kyyti olis jos ton vetäis neljään tuntiin. Meidän piti käydä samalla kun tuolla lännessä oltiin yhdessä Ugandan kansallispuistoista, Queen Elisabethin puistossa mut ton matkan jälkeen aateltiin vaan et kun takas Kampalaan selvitään niin saa bussimatkat riittää tälle reissulle. Lähettiin tänään siis aamulla takas päin. Taas sanottiin et busseja lähtee koko ajan, mut siinä kun kolme bussia yrittää saada penkkejä täyteen niin tietenki joutuu odottaan hetken. Me jouduttiin ootteleen lähtöä yli kaks tuntia ja siinä ajassa ehdittiin hiiltyä täysin. Ärsyttää vaan kun millään eikä kellään oo aikatauluja niin mikään ei oo varsinaisesti ajoissa tai myöhässä. Sit vielä kun oltiin saatu bussi melkein täyteen niin pysäheltiin joka välissä ottaan ihmisiä kyytiin, vaikka kaikki ei loppujen lopuks mahtunu ees istuun. Siellä vietettiin sit ahtaat 7 tuntia. Mut nyt ollaan selvitty matkoista, eikä enää tarvi muutaku nauttia Kampalassa viimeisistä 4 kokonaisesta päivästä!
Oon alkanu keksiä äitille jo listaa mitä haluan et meillä on kotona ku tuun :) Vaikka vaha arsyttaa et maa oon vasta puolivalissa matkaa kun suurin osa paasee helposti Helsingista kotiin ja maa joudun matkustaan viela Suomen lapi junalla ku en paase lentamalla laukkujeni kans...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti