Neljäs päivä on alkanu koti-Suomessa (26.5.) ja tuntuu jo etten ois missään Afrikassa ollukaan. Toistan pahasti itteäni, mut arki täällä ei vois olla erilaisempaa kuin ne kolme kuukautta, mitkä Ugandassa vietin, siks se tuntuu jo niin kaukaiselta. Sopeutuminen Suomen kuriin ja järjestykseen on sujunu ihan hyvin, vaikka samanlaisia fiiliksiä on ollu kuin ihan ekoina päivinä kun mentiin Ugandaan. Aika surullista oli Ugandasta lähtiessä, mut sinne meen vielä takas. Sit alettiinki jo intoileen kotiin paluuta ja meinattiin alkaa kiljumaan koneessa kun Helsinki näkyi. Lentomatkat ja vielä päivä junassa Rovaniemelle tuntui niin luksukselta ja helpolta verrattuna Afrikan busseihin ja juniin. Koneessahan sai vaan kattoa leffoja ja aina välillä tuotiin ruokaa nenän eteen:) Ikinä ei oo näin helpolta ja kivalta tuntunu lentomatkat. Nyt istun taas junassa matkalla Vaasaan ja mietin mitä tekisin kesällä, Suomen kesä on kuitenki tosi ihana kunhan se tästä alkais.
Lupasin kertoa niistä lopuista lahjoituksista. Annettiin ne suomalaisten käsien(Caring Hands) kautta viidelle hyvin vähäosaiselle perheelle, ja rahat meni yksinkertaisesti lasten koulumaksuihin ja lääkärilaskuihin. Useimmissa vähäosaisissa perheissä, kuten kaikissa afrikkalaisissa perheissä, on HIV-positiivisia, joten lääkärikuluja on paljon. Ette voi uskoa kuinka paljon hyvää saitte aikaan lahjoittamalla! Saatte paljon siunausta ja rukouksia osaksenne heiltä, jotka ovat kiitollisia avustanne.
Kiitos ja heihei vaan kaikille, ehkä kirjottelen jotain taas kun palaan Itä-Afrikkaan!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti